Niin se alkaa meidäkin tonttujoukko siirtyä joulunviettoon. Lauhaa ja sateista on ollut pohjoisenkin talvi, mutta onneksi jouluaatoksi pakkanen kiristyi sentään sen verran, että pääsimme koirakolmikon kanssa metsään tunnin hiihtolenkille. Nyt sitten täytetään massut ja lepuutetaan tassut. Rauhaisaa Joulunaikaa kaikille bloginlukijoille toivottelee kuvan tontut (vasemmalta Hiisi. Herkko ja Hippu itse) sekä tonttujen muori.
]]>
Tämän vuoden koekauden päättäjäisiksi Hiisi "pieni" (oikealla..) pesusieni kävi haukkumassa itsensä äitimuorin varanaiseksi hälyryhmään. Neiti siis suoritti Pelastuskoiraliiton haun päivä- ja pimeä loppukokeet hyväksytysti ja on nyt yhden lajin hälykoira. Toki nuoren koiran käyttöä täytyy käytännön hommissa harkita tilanteen mukaan, mutta varmasti se saa helpompia tilanteita jo hoidella, että äippä saa taas välillä levätä. Nyt ei sitten hälyissä kunto lopu enää kuin ohjaajalta ;)
Sitä kuntoa onkin tässä syksyn mittaan hankittu lenkittämällä koiria pääasiassa tämän näköisissä liiveissä. Eli kanalinnustuskausi parhaimmillaan...
... Tosin metsien mies käväisi väillä oikein kaupungilla edistämässä palveluskoiran uraansa suorittamalla BH-kokeen hyväksytysti. Muuten varsin hienoa menoa paitsi kytkettynä seuraaminen josta Herkko ei ymmärtänyt yhtään mitään... tai no kulki se mukana muttei nyt mitenkään erityisesti seurannut. Vapaana se sitten ryhdistäytyikin varsin hienoon menoon. Tuota kytkettynä seuraamista kun ei ole tullut kokeiltua saati sitten treenattua, kun sitä ei tarvita kuin A) BH-kokeessa ja B) pakotteissa joita meillä ei käytetä.
Myös hakua Herkko on treenaillut säännöllisen epäsäännöllisesti ja homma toimiikin jo varsin varmasti ja vauhdikkaasti irtorullilla. Vielä kun saadaan kömpelö emäntä yhtä matkaa näytölle nilkat ja polvet ehjinä sekä kiintorullailun salat auki niin maastopuolikin alkaisi olla hyvällä malilla.
]]>
Kesken kanalinnustuskauden raskimme tyttökoirien kanssa juuri ja juuri käntää Hiasteen nokan kohti etelää ja Naisten Hakua.
Tämä ainoastaan naisohjaajille tarkoitettu noutajien metsästyskoe on kyllä niin hullunhauska tapahtuma ettei sitä sentäs sopinut jättää väliin.
Siispä Hiisi kävi alo-luokassa metsästämässä edelleen puuttuvaa ykköstä...
... joka kaatui tähän markkeerauslokkiin jonka siivelle Hiisi astui ja kun lintu kerran putosi niin neiti päätti lähteä hakemaan toista markkeerausta samantien. Sain kuitenkin kehotuksella tämänkin lokin käteen, mutta ykkönen oli sitten siinä, vaikka kaikki muut riistat tulivatkin hienosti käteen asti luovutettuina. Lopputuloksena siis alo 2 kun kaikki varsinaiset tehtävät kuitenkin selvitettiin ihan hienosti.
Hippukin kävi starttaamassa Voi-luokassa ja tällä kertaa haku oli hyvää, mutta markit menivät läskiksi (viimeksi toisinpäin). Epätoivon harrastus siis edelleen... Tosin ei me näitä juttuja juuri ole enää treenailtukaan.
Parasta reissussa oli tapailla tuttuja ja koirasukulaisia. Nancy- mummokin oli katsomossa lakattuine tassunkynsineen kannustamassa lapsia ja lastenlapsia ;)
Vasemmalta Nancy-mummo, Hese-serkku, Hippu, Hiisi, Rilla ja Ruu Hipplaus-potretissa.
Sunnuntaina treenattiin Hippulajengillä, mutta pilvisen sään vuoksi valovoimaton kamerani sai levätä taas autossa, kun se ei kuitenkaan olisi pysynyt vauhdissa mukana :(.
Bonuksena tällä muuten niin hienolla reissulla saatiin Hiisille repsahtanut takajalka. Hiisi nimittäin vinkaisi haussa ja ilmeiseti siinä loukkasi uudelleen jo kevättalvella Herkon kertaalleen runnoman vasemman takajalkansa. Herkko nimittäin jyräsi silloin Hiisin täydestä vauhdista liukkaassa jäkälärintessä nurin sillä seurauksella, että takajalka meni toviksi täysin hervottomaksi ja Hiisi pomppi kolmijalkaisena autolle muttei seuraavana aamuna enää vikonut jalkaa mitenkään.
No nyt jalka oli hetken autossaolon jälkeen sen näköinen että Hiisi keventäisi sitä hieman. Illalla se tuli täysin kolmijalkaisena autosta ja aamulla varasi siihen vaikka se ylhäältä lonksahtelikin oudosti. Sain perjantaiksi ajan ortopedille ja olin varma että polvihan siinä vähintään on mennyt muusiksi. Mutta vielä mitä parin päivän levon jälkeen Hiisi oli sitä mieltä ettei kintussa ole enää mitään vikaa ja samaa mieltä oli onneksi ortopedikin. On se vaan aika kumikinttu tuo likka kun kestää vain sitkeästi menossa mukana.
]]>
Upean kesän jälkeen on saatu nauttia jos mahdollista vieläkin upeammasta syksystä.
Iltaisin on tehty uintilenkkejä peilityynellä ruskan värjäämällä Oulujoella.
Vedet ovat pysyneet niin lämpiminä, että on voitu huoletta soudella Oulujoen virtojen keskellä olevaan Rovastinsaareen...
... Joka syksyisessä ilta-auringossa on kyllä niin upea paikka, että silmä lepää ja sydän lepää.
Satumetsälenkki kestää vartin...
... kun katsellaan välillä jokimaisemia...
... ihastellaan vanhoja niittyjä..
...ikihonkia...
... ja palautellaan uintiretken uuvuttamat lihakset...
... paluumatkaa varten.
Kyllä vain jokakesäinen "ui talveksi kuntoon"- kamppanja on taas tuottanut tulosta. Koirat ovat hirmu kunnossa syksyn kanalinnustuskautta varten. Koko kesän kumiveneellä soudelleen emännän kunnosta ei sitten olekaan paljon mainittavaa. Eli "lenkkeile ja kuntoile"-kesäksi kuntoon kamppaja voi taas alkaa puolentoista kuukauden suojumpalla.
]]>
Niin alkaa upea kesä olla takanapäin. Herkkokin pääsi toki Hiekkasaarelle juoksujen aikana ja niiden jälkeenkin.
Jopa Oulujoen vesi on pysynyt koko elokuun niin lämpimänä että on kelvannut polskutella sekä koirien että ihmisten.
Normaalisti ylen laiskankanpulskea "rantapoikakin" intoutui esittämään varsin lennokkaita uimahyppyjä...
... noutotreenien ohessa.
Herkko on saanut tyytyä pelkkään treenailuun, mutta Hiisi-neidin kanssa käytiin metsästämässä vielä puuttuvaa ykköstä NOME:sta ...
... varsin kehnoin tuloksin... Hommat neiti hoiteli ihan mallikkaasti,mutta parilla isohkolla lokilla tarvittin hieman kannustusta ylösotossa ja niin tulokseksi jäi ALO 0 :( Palautusmatkat olivat tosi pitkiä aukealla turvepellolla ja näihin luovutuksiin tarvitaan myös vahvistusta No yritämme mahduttautua vielä Naisten hakuun tälle syksylle.
Äitimuori kävi myös vapaan kesälomaviikonlopun kunniaksi epätoivon harrastuksen parissa tuloksella VOI 3. Markit ja ohjaus tosi mallikkaasti, mutta kun pariksi sattui varsin äänekäs ohjaaja ei hausta tullut oikein mitään. Aina kun pari pillitti koiraansa Hippu kuuliaisesti tuli pois alueelta. Lopuksi pari vielä karkasi Hipun hakualueelle ja Hipun pakka meni lopullisesti sekaisin. Siis kanattanee pysyä PK-harrasteissa myös jatkossa.
Kesäloman lopuksi osallistuimmekin Hipun kanssa PK-haun piirinmestaruuksiin varsin yllätävin tuloksin. Äippäkoira otti ja voitti piirinmestaruuden 266 pisteellä muiden kolmosluokan koirien jäädessä ilman tulosta.
Yksi esine jäi ruutuun ja tottiksesta saatiin perinteiset 82 pistettä kasaan. Hekilöhausta kaikki maalit ja neljää pistettä vaille täydet pojot.
Herkko on noutohommien ohessa treenaillut BH-koetta silmälläpitäen.Saa nyt nähdä sattuuko emännän vapaat kokeiden kanssa vielä kohdilleen että päästäisiin kokeilemaan opittuja juttuja kokeessa. Asenne pussihousulla on ainakin kohdillaan ;)
Hiisi-neiti korkkasi pelastuskoirauransa suorittamalla Pelastuskoiraliiton hakukokeen päivä- ja pimeäosuuden hyväksytysti. Lokakuun lopussa loppukokeisiin.
Metsätyskausikin on avattu kyyhkyillä ja sorsilla...
... kanalinnustuskauden alkua odotellessa.
]]>
Viime vuotisen sateisen kesän jälkeen on taas päästy nauttimaan perintöpaattireissuista...
... perinteiselle Hiekkasaarelle. Saari on keskellä Oulujokea oleva vesijättömaa joka on näkyvissä vain matalan veden aikaan. Eli viime kesänä siitä ei näkynyt jälkeäkään.
Saari on ihan puhtaan hiekkapohjainen ja mikä parasta siellä saavat nauttia sekä koirat että ihmiset kunnon rantalomailusta yhdessä.
Tällä kertaa mukavaan menoon pääsivät vain akkakoirat, kun Herkkoparka joutui taas kolmeksi viikoksi peräkammarinpojaksi juoksujen ajaksi :(.
Haisupyllyt irrottelivatkin sitten Herkonkin edestä ;). Tässä vauhdissa Hippu ja lopuissa...
... Hiisi-
... -neiti...
... joka jaksaa pysyä tarkkana vielä paluumatkallakin.
Mennen tullen tulee vielä bonuksena ritilätreeniä laiturilla. Eli meikäläiset eivät rakennuksissä juuri ritiläportaita ihmettele .
]]>
Leiriviikon päätteeksi suuntasimme Hipun kanssa perinteisiin Kemin "Yöttömän Yön" palveluskoirakokeisiin metsästämään KVA;n arvosta puuttuvaa kolmatta ykköstulosta. Vuosi siittenhän Hipun PK-ura alkoi juurikin samaisesta tapahtumasta ja toiveena oli nyt lopettaa se tähän hienoon palveluskoiratapahtumaan jossa tänä vuonnakin oli koolla peräti 42 eri lajeissa kilpailevaa koirakkoa.
PK-haussa kisasi kaikkiaan kymmenen koirakkoa joista kahdeksan kolmosluokassa. Luvassa oli siis pitkä päivä hyvässä seurassa. Arpaonni oli suosinut meitä ja hakukoirakot saivat jäädä kentälle suorittamaan tottisosuutta muiden lajien lähtiessä jo maastoon. Olipa kerrankin aivan mahtava lähteä tottikseen intoa puhkuvalla koiralla (leiriväsymyksestä Hippu ei ole kuullutkaan ;).
Arpaonni ei nyt sentäs niin paljoa suosinut että olisimme päässeet ensin itse suoritusosuuteen vaan aloitimme paikallaololla... No intoa puhkuva rouvakoira oli sitten alussa ryöminyt noin metrin eteenpäin, mutta ilmeisesti laukauksissa onneksi terästäytynyt paikoilleen ja jäänyt tarkkailemaan mahdollisia pudotuksia.
Seuraaminen oli Hipun normisettiä vähän edessä, takana ja sivulla, mutta kaikenaikaa innolla mukana. Istuminen ohjaajan pienellä vartaloavulla ok. Maahanmenoa ennakoi hieman ja menikin sitten nopeasti maihin. Seisominen hyvä meinasi vain varastaa luoksetuloon. Hyppyssä pieni kosketus. A- esteellä heitto törkeästi sivuun mutten ehtinyt uusia, kun tunsin Hipun taas karkaavan ja annoin käskyn samalla. Sitten vaan tiukka tuijotus A-esteen vastakkaiseen reunaan joka onneksi toi Hipun esteen yli takaisinkin. Eteenmeno perinteisesti erinomainen. Näillä pienillä hölmöilyillä kasaan saatiin 85 tottispistettä jotka taskussa lähdimme pitkälle maastokeikalle.
Maastoarvonnassa vetäisin numeron yksi eli aikaa turhille panikoinneille ei ollut vaan pääsimme Hipun kanssa melkein suoraan maastoradalle. Tällä kertaa päätin etten häiritse Hippua mitenkään vaan annan sen hoitaa hommat ja pysyn itse taustajoukoissa. Ensimmäinen maali oli taas pressukomposti joka tuottaa Hipulle yleensä haukkukatkoja sen vaihtaessa välillä sivua aukkopaikan toivossa. Nyt olivat kesäleirin kompostisulkeiset (treenasin kahtena päivänä pelkästään komposti-ilmaisua ohjaajan kiertäessä piiloa) tehneet tehtävänsä ja selvittiin yhdellä katkolla ja vain yhden ilmaisupisteen menetyksellä. Muut ilmaisut sekä työkentely olivat hienoa ja saimme hakuradalta kokonaiset 169 pistettä! Hieno Hippu!
Esineruudusta meille riittäisi siis kaksi esinettä ykköstulokseen mikä helpotti ohjaajan jännitystä huomattavasti pitkällä neljän tunnin odotusajalla. Ruutuun mentiin taas ensimmäisinä eikä tuuliapuakaan juuri notkemassa ollut. Lisäksi häiriönä olivat EK-koirien samaan ruutuun aiemmin jättämät eri kohdissa olleiden esineiden hajupaikat. Lähetin Hipun oikeasta etukumasta josta se pinkaisi suoraan vasempaan takakulmaan ja toi sieltä esineen. Taas lähetys oikealta ja esine vasemmasta etukulmasta. Sitten ikionnellinen ohjaaja vain päästi koiransa töihin ja Hippu etsi kuin etsikin vielä kolmannenkin esineen varsin vaivattomasrti. Yhdestä muurahaisten valtaamasta esineestä' Hippu päästi ensin ylösotossa irti, mutta otti sen kuitenkin heti uudelleen. Tästä meni yksi piste eli kokonaissaalis siis 29 pistettä.
Eli haave toteutui ja Hipusta tuli KVA ja vieläpä bonuksena luokan paras koira tasapisteillä kokeen parhaan (kakkosluokan viesti) koiran kanssa. Aivan kertakaikkisen upea tunne kun pitkä pitkä aikainen haave toteutuu! Kiitos Hipulle upeasta työstä ja Annelle hienosta hienosta koirasta jonka olen saanut harrastuskaverikseni! Sekä ennenkaikkea suurkiitokset haku- ja tottisporukalle joka on työntänyt meitä vuosien varrella eteenpäin.
Hippu on totiseti keskiöisen jättihampurilaisensa sekä sitä seuranneen vierihoitonsa ansainnut. Kertakaikkisen hieno hieno harrastus- ja lenkkikaveri!
]]>
Monen vuoden tauon jälkeen päästiin kuin päästiinkin lähtemään perinteiselle SNJ:n kesäleirille. Leiri alkoi NOME-koeviikonlopulla jossa emäntä oli ensin lauantain töissä VOI-luokassa ja sunnuntaina sitten olivat vuorossa kakarakoirien ensimmäiset NOME-startit.
Kahden koiran ohjaaminen samana päivänä sai kyllä aikaan tuplajännityksen, mutta suht kunnialla hommasta selvittiin. Molemmat kakarat pääsivät jäljelle saakka, mutta Hiisi-neidin usko ei erittäin pusikoituneella hakkuuaukealla vielä riittänyt kanille asti ja tulokseksi jäi alo 2. Pussihousu sen sijaan pinkaisi oman kaninsa sadasosasekunnissa ja istuskeleekin kuvassa ylpeänä alo 1 palkintojakkaransa vieressä.
Kokeista eteenpäin leiri jatkui perinteisen laadukkaisiin koulutuksiin osallistuen. Alkuviikosta harrastettiin PK-hakua sekä tottistelua ja loppuviikko meni sitten NOME-koulutuksissa passissa istuskellen. Kuvassa Harras-Herkko (tassut aina ristissä) sekä Nancy-mummo AVO/VOI ryhmässä vuoroaan odottelemassa.
Tai siis ei me nyt ihan pelkästään passissa istuskeltu vaan tehtiin myös linjoja ja markkeerauksia joista tuore AVO-luokkalainen selvisi siinä missä muutkin ryhmäläiset. Kerrassaan mainio pussihousu tuo meidän Herkkomies.
Etelän sisaruksista Liisa ja Pilvi-neiti kävivät ilahduttamassa meitä. Tietysti piti ottaa potrettikuva, kun kerrankin paikalla oli koiranaisia kolmessa polvessa. Vasemmalta Nancy, Hippu, Hiisi ja Pilvi.
Leirillä oli myös virallinen TOKO-koe johon osallistuin Hipun kanssa GR:n joukkueentäytteenä ALO-luokkaan.
Saaliina 186p. luokkavoitto ja kokeen parhaan kultaisen palkinto. Juu onhan me tottisteltu mutta... Hippu ei ollut ennen leiriä tehnyt koskaan hyppyä ilman noutoa eikä emäntä ollut palannut jättävissä koiran luo kuin korkeintaan korjaamaan virheasentoa... Eli pientä viilausta kaivattiin noihin (istui hypyn taakse ja siirtyi hieman seisomisen paluussa), mutta yleisvaikutelmasta ja seuraamisista saatiin kympit! Tuomarin mukaan tämä koira pääsee vielä pitkälle. Heh ei ainakaan tokossa tämän ohjaajan kanssa.
Siis ohjelmaa lerillä oli riittämiin, mutta tietysti vietimme myös vapaa-aikaa leikkien...
... laiskotellen
...ja seurustellen.
Ja kyllä tämän lehtikaton allla kelpasikin lomailla. Telttailualue oli nimittäin aivan upeassa tammi-, vaahtera-, lehmuspuistossa. Oikein silmä ja sydän lepäsivät Ensi vuonna uudelleen!
]]>
Mutta asiaan. Saatiin Äippäkoiran kanssa yhden yön varoitusajalla kisapaikka toiselta varasijalta Keminmaan iltahakukokeeseen. Onneksi olin juuri lähdössä yhdeksi yöksi mökille ja näin pääsin pahimmista kisapaniikeista yli. Hippu jäi sitten kotiin teinipojan kanssa latailemaan akkuja kokeeseen ja kakarat läksivät kahdestaan mökille saunanlämmitykseen ja lutraamaan. Ja voi sitä nautintoa kun pöllöpari kellui koko illan järvessä...
Herkko vesimittareita jahdaten ja
pieni "vesi"Hiisi muuten vain uimisesta nautiskellen.
Seuraavana aamuna uitiin veneen kanssa järven suorannalle
perinteisiin haamutreeneihin.
Kun kerran oli markkeerausheittäjäkin paikalla
niin noutoharrastustakin oli ihan pakko pitää vähän yllä.
Siitten olikin aika lähteä kotiin ja pakkailla kisakamat Hiasteeseen ja kääntää keula kohti Keminmaata.
Perillä alkoi ohjaajankin paniikki taas hiipiä päälle. Onneksi tällä kertaa arpahatusta ei sentäs noussut numero yksi vaan saatiin startata viimeisenä kuudesta kolmosluokan koirasta.
Oloa ei yhtään helpottanut se että ensimmäinen koira löysi hakuradalta kaksi maalia ja seuraava vain yhden kolmas kaksi ja onneksi neljäs kaikki kolme. Viides koira keskeytti valeisiin heti radan alussa ja jouduimme Hipun kanssa varsin kiireellä radalle.
Nyt olin päättänyt ETTEN puutu liikaa Hipun hommiin vaan katson vain pienellä ohjauksella että sillä on mahdollisuus saada hajut kattavasti koko radalta. Hippu teki taas kuuliaisesti tyhjiä pistoja joita ei koskaan muualla treenata... Maalit nousivat tasaiseen tahtiin järjestyksessä kaksi vasemmalta ja kolmas oikeasta takakulmasta. Helppo homma Hipulle vaikka sillä kuuma toki tulikin.
"Teitte todella yhdessä töitä radalla. Koira reagoi välittömästi kaikkiin ohjaajan käskyihin mikä on todella harvinaista. Pystyit jopa pysättämään ja kääntämään sen oikeaan suuntaan (helppo nakki entiselle NOME-koiralle ). Annoit myös koiran tehdä itsenäistä työtä ja työstää maalit ylös." 38 työskentelypistettä ja 26 ilmaisupistettä plus 70 maalipistettä tekivät siis 164p hakuradalta. JEE! OHJAAJA on kehittynyt talven aikana. Hipussahan ei mitään vikaa ole ollutkaan.
Yhden koiran ajan Hippu ehti huokaista ennenkuin oli meidän vuoro mennä esineruutuun.
Ja kyllä Milbemax- kuuri oli tehnyt tehtävänsä ja tällä kertaa etsivä myös löysi kaikki esineet, kun nenäpunkit oli asiallisesti saatu häädettyä. 30p.
Eli 194 maastopistettä kasassa läksimme pitkän illan jälkeen tottistelemaan se toinen kaikki maalit nostanut koira (noutaja muuten sekin ) parinamme. Aloitimme paikallaololla jossa Hippu oli alkuun vähän haistellut ja vääntelehtinyt...
Sitten varsinainen suoritus alkoi varsin edistävällä seuraamisella jatkuen jättäviin jotka kaikki Hippu vaihteeksi suoritti taas seisomalla. Luoksetulot hyvät. Tasamaanoutokapula oli tosi painava ja pitkällä keskivarrella varustettu jötikkä jota en saanut edes kovin kauas heitettyä. No jotenkuten pää kallellaan Hippu-parka kuitenkin onneksi raahasi sen minulle. Estenoudot hienosti vähän löysillä otteilla. Eteenmeno erinomainen.
Sitten jäätiin jännittämään riittääkö pojot ykköstulokseen. Parin arvostelu ensin ja harmitukseksi he jäivät 60 pisteeseen ja koulari jäi saamatta :(. Sitten meidän vuoro ja kiltti tuomarisetä antoi kuin antoikin 80 PISTETTÄ! Siis ykköstulos kauden ensimmäisestä kokeesta jossa kukaan muu luokan kuudesta koirasta ei yltänyt edes koulariin... Voihan rakas Äippäkoira minkä teki <3
Puoli kaksi yöllä olimme kotona ja Äippäkoira ruuan jälkeen kipaisi varsin tapojensa vastaisesti sänkyyn isännän viereen ja oli kyllä taatusti vierihoitonsa ansainnut kuin myös palkintona olleen pallonheittovarren jonka voimalla tänään jo maahanmenotkin sujuivat varsin vauhdikkaasti ;)!
