Kun lämpötila varjossa alkaa olla 25 asteessa on varminta työpäivän jälkeen pakata perhe perintöveneeseen ja suunnata kohti Oulujoen vilpoisia tuulia hiekkasaarelle viettämään kesäistä iltapäivää. Hiekkasaari on vesijättömaata joka on veden ollessa alhaalla näkyvissä ja muulloin piilossa eli siellä saavat uida sulassa sovussa sekä koiruudet että ihmiset.

Menomatkalla maisemat pitää katsella tarkkaan ja pikku neiti on varminta pitää kytkettynä muuten se saattaa vetäistä kesken kaiken yli laidan jonkin kiinnostavan kohteen perään.

Saarella loikitaan sitten senkin edestä. Hipulla on selkäpiitä karmiva tyyli hypätä "pommilla" rannasta kuin rannasta asiaa sen kummemmin tuumimatta. Tosin muutenkin sillä on paha tapa tehdä ensin ja ajatella sitten jos sittenkään.

"

"Tiedä mihin hyppäät!  Invalidiliitto"

Kun uinnit on uitu  ja ihmiset löhöilevät rannalla alkaa Hipun vapaaohjelma eli "pallonupotus". Tapahtuu niin ,että ensin pudotetaan pallo kellumaan ja ollaan muka huomaamatta kun se kelluu kauemmas. Sitten myyräntappoloikalla lukitaan se pohjaan kahden tassun otteella. Siinä lepäillään jonkin aikaa kunnes pallo päästetään pompahtamaan pintaan ja kaikki alkaa alusta. Hauska pieni koira.

Myös rannalla istuskelu ja lokkien tarkkailu kuuluu ehdottomasti lepohetkien ohjelmaan. Tosin silloinkaan ei raaskita tulla vedestä pois vaikka hampaat kuinka kalisisivat.

Paluumatkalla takki onkin niin tyhjä ettei maisemat jaksa enää kiinnostaa vaan pieni laivakoira siirtyy heti lähtiessä unten maille. Kyllä hellepäivistäkin voi näköjään nauttia ihan oikeasti.