Kun muiden koirilla mökille pääsy tarkoittaa sitä että saa olla ulkona meidän koirilla juttu on täysin päinvastoin. Pojan allergian vuoksi aikanaan ulkokoiriksi siirtyneet  Hessu ja Eppu jonottavat kilpaa mökin kuistilla pedin ja kompostin valmistumista ja livahtavat sisään loikoilemaan heti ensi tilassa. Tulomatkan pitkästä metsästysreissusta väsyneelle Hipullekin uni maistuu uunin lämmössä vaikka pikku prinsessa nauttiikin sisäkoirana olosta myös kotona eikä poijan allergiakaan ole siitä vielä pahasti suuttunut. Myös allergisen mummin takia mökilläkin täytyy tyytyä kompostimajoitukseen ettei karvojen ja pölyjen loppusiivous muodostu toivottomaksi tehtäväksi.

Tuosta kompostin reunalla kuivuvasta saapassukkavalikoimasta tulikin mielleeni, että minä ja läheiseni olemme jo vuodesta 1985 käyttäneet eriparisukkia. Sainhan silloin ensimmäisen kultaiseni Fredin (T&MVA Fredrik) sillä kun kunnon noutajana oli tapana kerätä aina sitä enemmän tavaraa suuhun mitä mieluisampi kulkija milloinkin oli taloon tulossa. Sen jälkeen minulla on aina ollut vähintään yksi kultsu talossa eli sukilla on ollut paha tapa vaihtaa sen verran paikkaa, että ainakaan kiireessä tuskin kahta samanlaista löytyy...

Golden Ringiltä muuten tuli eilen kirje jossa kerrottiin, että minut on kutsuttu GR:n ainaisjäseneksi  20-v. yhtäjaksoisen jäsenyyden jälkeen. Tunnen itseni ikivanhaksi! Miia kyllä lohdutti, että olen vain liittynyt niin nuorena... Mutta että 20-v.  Kääk ! Niin se vain aika rientää ja täti vanhenee vanhenemistaan minkäs teet. No tuleepahan jatkossa sentään GR:n lehti ilmaiseksi.