Tällä linnustuskaudella olemme saaneet nauttia ihanan kirpeistä pakkasaamuista tavallista enemmän ja aikaisemmin kuin muina syksyinä.

Mikä sen hienompaa kuin aloittaa aamu teerisuolta ja lähteä sen jälkeen reilun eväsrepun kanssa bongailemaan pomppulintuja.

Siihen hommaan Hippu-neiti on syytä  varustaa näkyvillä vermeillä, sillä varsin maastonvärinen ja liukkaasti liikkuva otus on ilmeisen altis vahingonlaukauksille.

Hippu muuten näyttää toimivan yksinään ylösajavana koirana Hessua paremmin pysyen suurimman osan aikaa ampumaetäisyydellä, mikä on sinänsä yllättävää se kun treenatessa on tehnyt aina erittäin laajaa hakua. Mutta hieno homma kun osaa itse erottaa tilanteet toisistaan.

Myös viimeisiä muuttokyyhkyjä on passitettu parina pakkasaamuna, kun ei metsään asti ole ehditty. Naisten hakukin tuli tänä vuonna missattua (vaikka oli ihan kotinurkilla), kun ei vähiä kanalinnustusvapaita raaskinu haaskata kokeisiin, mutta ensi vuonna ehkä sitten jatkamme myös nomeilua.