Kun vähän valoa tänne pohjoisen pimeyteen tuonut lumikin suli pois on meillä vetäydytty sisäharrasteiden pariin. Esim. virtuaalitreeniä telkkarin ääressä kuvassa eteenmeno Troija- elokuvan merkeissä

ja sisälelut ovat saaneet myös kovaa kyytiä tekemisen pulasta kärsivien koirien hampaissa. Tietysti on käyty myös pitkiä peltolenkkejä hämärässä, melkein pimeässä ja säkkipimeässä. Yök sanoo emäntä kivaa tuumivat koirat ja sinkoilevat samaa vauhtia kuin valoisallakin...

Pari kolme kertaa viikossa on piipahdettu paikallisen koirakerhon kasvihuoneella saamassa kirkasvalohoitoa lähinnä tottistreenien merkeissä.

Pääasiassa emäntä on yrittänyt opettaa pikkulikalle seuraamista tavoitteena ensi kauden BH ja ehkä myös PK-kisat. Mutta mutta se on ihan yhtä epätoivoista kuin aikaisempienkin koirien kanssa. Tai no ei ehkä ihan Hippu kuitenkin on varsin yritteliäs pikku käärmenainen joka tarjoaa salamavauhdilla mitä merkillisimpiä seuraamisasentoja ja -paikkoja naksun ja maksun toivossa...  Emäntä vain on niin onnettoman kädetön ja hidas palkkaamaan, että  Hipun lienee lähes mahdotonta keksiä mitä siltä oikeasti halutaan ohjaaja kun tuntuu naksuttelevan milloin mistäkin paikasta.... Jos jollain  bloginlukijoista on lisävinkkejä tarjolla ne otetaan ilolla vastaan ettemme ihan vaivu kaamosmasennukseen.

Kevennykseksi on myös ohimennen opiskeltu hieman agilityesteiden saloja. Haukkuhommeleissakin on käyty aina kun sunnutai on sattunut vapaaksi nuo työt kun tuppaavat pahasti haittaamaan viikonloppuharrasteita ja illalla ei todellakaan näe enää yhtään mitään, tosin pelastushaussahan pimeätreenikin on tarpeen.