Niinhän siinä kävi kuten arvelinkin. Eilen kevätaurinko löysi ensi kerran meidän pellolle ja kipinä syttyi. Sillä on kyllä kumma vaikutus tähän ihmismieleen,heti unohtui päätös jättää koko noutohommelit ja keskittyä muihin lajeihin kuten Hessunkin kanssa.

Siis illalla vaakut sulamaan ja isäntä kiristys/uhkailulinjalla markkeerauksia heittelemään. Kyllä näki Hipusta että se oli vakaasti sitä mieltä, että nyt päästiin asiaan... Onhan tottis, agility, haukku ym. hommelit ihan kivoja, mutta DAMEJA ja vaakkuja JES!

Voiko pieni noutamaan luotu koira elämältä enempää toivoa.

Kevätauriko paistoi ja neiti meni ja tuli niin että lumi pöllysi.

Oli ihan ilo katsoa toisen riemua

.

ja aitoa elämäniloa.

Vaakutkin saivat kyytiä vaikka lumi tarttuikin niihin ei otteissa ollut mitään vikaa tai sitten oli niin hoppu ettei ehtinyt huomata koko lumikerrosta.

Mutta kyllä muutenkin vaikutti siltä,että neiti on puolen vuoden tauon aikana aikuistunut eikä turhia mutkia enää tehty vaan suoritukset olivat varsin suoraviivaisia

ja taakse heitetyt häiriömuistitkin pysyivät hyvin mielessä.

 

Ja mikä uskomattominta damit ja vaakut tulivat täysillä perille asti ja palautettiin näin!? Ehkä talven pimeinä iltoina olohuoneessa tehty pk-kapulan luovutustreeni on oikeasti mennyt neidin selkärankaan asti. Muutama istuminen oli tosin hieman vino, mutta pantakoon ne hurjan innon ja vauhdin piikkiin ja korjattaviin asioihin... Kaikenkaikkiaan piristävä kokemus kun yleensä meidän perheen kimppatreenit saa aikaan lähinnä perheriidan niin nyt kaikki toimi ja koira nautti. Tästä on hyvä jatkaa kohti Pirkan dameja.