Hippulan juoksu eikun paranee loppua kohti ja pikkuneidillä alkaa olla tosi hoppu varmistaa suvunjatkuminen. Niin vain luonto vie tyttökoiran poikakoirien luo jos poijjaat ei pääse tytön luo...  Oikeesti 20. juoksupäivä ja jos Hipun päästää pihalle se menee heti tukkimaan tavaransa tarhan verkonläpi poikakoirien ihasteltavaksi. Ei jää kyllä epäselväksi mitä ollaan vailla. Vaiika niinhän se sananlasku sanoo että sellainen koira kuin isäntä, mutta en kyllä tunnusta koskaan enkä ikinä käyttäytyneeni noin törkeästi tai sitten olen ollut täysin muistamattomassa tilassa... mikä sekin on varsin epätodennäköistä. Vaan jos tuosta jotain positiivista yrittää keksiä niin mahdollisen joskus tulevan astutuksen kanssa tuskin tulee ongelmia.