Hiihtolomalla kelit suosivat ja minäkin sain peräti talviloman ihan oikealle lomaviikolle! Siispä mökille viettämään laatuaikaa lapsen kanssa (ei tietokonetta mailla halmeilla ja tv:kin näytti vain 1 ja 2- kanavan ohjelmia) varmaan jokaisen 14-v. pojan unelmalomakohde .

 

No joka päivä sentäs kuskasin jälkikasvun mutkamäkeen ja lähdin siksi aikaa koirien kanssa tutustumaan Kainuun ikimetsiin. Lähistöltä löytyi hiljainen (yksi auto/3 h) metsätie jossa penkat kohosivat niin korkeiksi,

 

että Hippulakin tyytyi vain kaihoisasti nuuskimaan kiintoisien jälkien perään

eikä käynyt 50 m pitempiä tarkastuslenkkejä... Suorastaan rentouttavaa, kun ei tarvinnut koko aikaa harrastaa ennakoivaa ulkoilua vaan koirilla oli varsin vapaat tassut parin kolmen tunnin lenkeillä.

No luontopolun pahimmilla jyrkänteiilä Hippu sentäs piti varmuuden vuoksi kytkeä,

mutta Hessulla ei ollut aikomustakaan poiketa valmiilta polulta.

Viikon ulkoilmaelämän jälkeen odotti viikonloppu auditorion penkillä kuuntelemassa kasvattajakurssin löpinöitä. Nyt sekin on sitten suoritettu ja pitäisi keksiä kennelnimi siltä varalta, että tohdin joskus Hippulan astuttaa . Tosin kasvattajan vastuut ja mahdolliset synnytysongelmat pelottavat sen verran ettei kasvatus niin varma valinta ole. Kurssilla painotettiin kuitenkin jalostuksen tärkeimmiksi kohteiksi luonne, terveys ja ulkomuoto tuossa järjestyksessä eli ei ihan metsässä olla valitulla tiellä. Kaikkeahan ei voi kuitenkaan saada eli asiat on vain yritettävä laittaa tärkeysjärjestykseen. Siis hyviä kennelnimiehdotuksia otetaan vastaan... kantanartun "pienistä" ulkomuotopuutteista huolimatta.