Kevään tullen on sitten valoa riittänytkin koko alkutalven pimeyden edestä. Kirkasvalohoito menee takaraivoon asti halusi eli ei. Aurikoinen vapaapäivä suorastaan velvoitti ulkoilemaan.

Onneksi saatiin purunalle Flash lenkkiseuraksi, jonka kanssa mentiin yhtä tassua ja melkoisen lujaa peltotien lumikourussa, joka oli taas juoksettunut melkein umpeen.

Jotenkin jo toivoisi kevään edistyvän ja lumien painuvan hankikelikuntoon, että pääsisi vähän avarammille lenkkimaille.

Mutta kaveruksille kyllä kelpasi lumikourukin. Mistähän löydän Hipulle kelpaavan urhon, kun se on jo tottunut jättimäiseen lenkkikaveriinsa... Yhtä jyhkeää kultsia ei taida löytyä.