Pääsiäsenä piinannut vesisade lakkasi onneksi maanantaina ja saimme nauttia haukkutreeneistä varsin sumuisissa, mutta sateettomissa oloissa. Jari oli bongannut meille hienon treenialueen jossa oli aurattuna kuusi piiiiiiitkää pistoa kahta pulolen keskilinjaa joiden päässä korkeat lumikasat. Ja Jatta oli varustautunut hyvällä kameralla niin saatiin taas treenikuvia bloginkinlukijoidenkin iloksi.

Tosin hyväkään kamera ei tahdo pysyä Hipun matkassa eikä niinkuin Jatta kuvaan on kirjannut kuvaaja ole hidas vaan koira nopea. Siis lohdutusta Eevalle et ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka saa Hipusta "päättömiä" kuvia . Hipun kuvaauminen onkin vähän niinkuin sorsan ampuminen lentoon, täytyy muistaa riittävä ennakko.

Auratuilla urilla oli iänkaikkisen lumisohjossa kahlaamisen jälkeen ilo pinkoa eikä Hippulan tassut paljon maata koskeneet...

Lumivallien päälle neiti meni heittämällä, mutta nenä pysyi hyvin vauhdissa mukana ja maali maltettiin kaikesta kiirestä huolimatta jäädä haukkumaan...

...makkarapalkan toivossa tietty.

Ja kun Hessun vuoro tuli ei siitäkään hetkeen näkynyt kuin "pakoputki", kun koiraperheemme luottopakki ampaisi matkaan lähtöluvan saatuaan.

Hessu teki varmaan ekat tyhjät pistot puoleentoista vuoteen mutteivät ne tuottaneet mitään ongelmia vaan sama tarmo riitti niin tyhjille kuin miehitetyillekin pistoille  (huom. maali Hessun oikealla puolella valkoisen lakanan alla)

Ja lopulta kaikki sumuisille lumivuorille "eksyneet" kulkijat  tulivat hyväksi haukutuiksi. Kiitokset jälleen Jarille treenipaikasta ja Jatalle kuvista.