Käytiinpäs Vapun kunniaksi GR:n nomeleirillä itävaltalaisen Helene Leimerin opissa. Tosin olimme Hipun kanssa pelkästään kuunteluoppilaana, kun ilmoittautuminen meni viime tippaan koska luulin olevani töissä. Oikean käden jänne menikin sitten työkelvottomaan kuntoon ja sairaslomasta piti tietysti ottaa kaikki irti ja hypätä Miian ja Tanjan kyytiin lisäoppia hakemaan.

Kouluttajan tyyli oli erttäin positiivinen yllätys. Kun normaalisti on tottunut, että nome- kouluttajien ratkaisut ongelmiin ovat varsin kovaotteisia. Helene sen sijaan erittäin perusteellisesti kädestä pitäen opasti ohjaajia kertomaan nätisti ja selkeästi koiralle mitä sen halutaan tekevän niin se varmasti sen myös tekee.

Hippukin sai pelkästä katselusta niin paljon uutta treenivirtaa, että kotona varasti damirepun kuistilta ja tyhjensi sen pitkin pihaa. Sitten se pisti vielä tanssiksi repun kanssa kunnes lopuksi toi sen minulle täytettäväksi selvästi haluten treeniseuraa kyllästyttyään omatreenaukseen. Minähän kilttinä alamaisena, eihän koskaan pitäisi tehdä mitään kun koira pyytää, mutta koska en todellakaan ole mitään johtajatyyppiä, tein työtä käskettyä ja suuntasimme yhdessä pellolle linjaharjoituksiin. Hyvin meni treenit ja Hippu todellakin on niinkuin Helene ohimennessään mainitsi "Happy dog with little mouth".