Kaksi viikkoa elinpäiviä tuli täyteen toissapäivänä ja hengissä ollaan edelleen koko sakki.

Ja miksipä ei oltaisi kun maitoa riittää ja uni maistuu.

Mutta osataan me nykyään aika paljon muutakin kuin nukkua ja syödä.

Heti kun saadaan näkö tai hajuhavainto äipästä aloitamme rynnistyksen suureen tissien taistoon.

Kävely sujuu kaikilta vähintään auttavasti

Ja äippäparka paikannetaan nopeasti. Tarvitaan nykyään virallinen tissuttelunvalvoja ettei äippä tule kokonaan syödyksi... Emäntä on sitä mieltä, että meistä tulee vielä loistavan ahneita ja yritteliäitä harrastuskoiria, kun joudutaan taistelemaan jokaisesta maitopisarasta. Ei kuulemma päästä liian helpolla. 

Me ei vielä mistään harrastuksista tiedetä. Opetellaan vain leikkimään pikkuhiljaa.

Sekä kiipeilemään...

... sininen poika loikoilee jo sen verran rennosti turvareunalaudan päällä, että on vain ajan kysymys milloin tullaan yli laidan...

Äippäkin pitää meitä jo niin isoina, että viihtyy tissuttelujen välissä ulkona pitkiä pätkiä ja viihdyttää meitä vain jonkin aikaa imetyksen jälkeen.

Kynnetkin meiltä on jo kertaalleen salaa leikattu kun oltiin maitohumalassa  ettei raavita äiteen tisuja ihan verille. Urakka käsitti emännän laskujen mukaan 180 kynttä . Seuraavat etapit ovatkin sitten matolääkitys ja kiinteän ruoan syönti. Saas nähdä kuinka niistä selvitään kun päästään kolmen viikon ikään.