Mepä alettiin treenaamaan agilitya oikein urakalla. Kuistin koiraluukulle nimittäin ilmestyi vanhasta puomin alastulosta inva-luiska ihan meitä varten, että saadaan olla ulkona tai sisällä kuinka halutaan.

Molemmissa viihdytään mainiosti. Keittiössä on kuulemma hieman kuhinaa, kun satutaan pölähtämään sinne kaikki kerralla.

Äippäkin meitä vielä ruokkii, mutta kiinteää ruokaa syödään jo kolmesti päivässä. Eli viikon kuluttua äippä kuulemma saattaa päästä jo uimaan kun sen maitovarat alkavat vähentyä. Varmaan ihan tervetullutta näillä helteillä.

Kyllä äiskä meitä vielä mielellään leikittää, mutta välillä vain aidan takaa kun sen mielestä meillä on vain se yksi asia mielessä. Eli hoitovastuuta se siirtää koko ajan lisää kaksijalkaisille.

Leikkiminen on muutekin alkanut lisääntyä ja kiinnostus leluihin ja kodin irtaimistoon...

Pallot on in...

... niin pienet kuin suuret.

Ja suunkäyttö lisääntyy koko ajan. Ihmisiä me ei vielä ole keksitty pureskella, mutta ehkä me sekin tässä opitaan... 

Puuhataan...

Nuuskitaan...

Mietiskellään. Sekä sisällä että ulkona.

Ja sitten sammutaan siihen missä satutaan väsyn tullessa olemaan...

Eteiseen...

Kynnykselle sääskiverkon alle...

Sekä joskus jopa ihan oikealle koiranpedille . Saa kuulemma isäntäväki olla tarkkana mihin jalkansa asettelee... Me kun luottavaisina uskotaan muiden väistävän.