Tämän vuoden sorsastuskausi alkoi sitten ilman isännän uskovaista metsästyskoiraa crying. Nimittäin viikko Epun lähdön jälkeen Hessu sai epileptisen kohtauksen. Vein heti papparaisen lääkäriin jossa todettiin maksa-arvojen olevan hieman koholla ja epäilyt kohdistuivat Cushlingin tautiin. Viikkoa myöhemmin otettiin uudet näytteet tämän taudin varalta ja juuri kun saimme negatiiviset tulokset Hessu lakkasi syömästä. Viikonlopun  kissojen märkäruokapaaston jälkeen ei auttanut kuin tilata aika viimeiselle matkalle niin surkealta kuin se tuntuikin crying. Kun Hessu sai ensimmäisen nukutuksen syömättömyyden syykin paljastui. Vatsanpeitteiden alta pulpahti nimittäin valtava kasvain...

Niinpä Hessu siirtyi taivaallisille metsästysmaille reilun kymmenen vuoden iässä ja koko perheen ikävä on vieläkin valtava crying. Koko Hessun persoona ja sen kanssa koetut  hienot hetket eri harrastuksissa jättivät lähtemättömän jäljen sydämeeni crying.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.
-kirjoittaja tuntematon-