DSC_1809-normal.jpg

Leiriviikon päätteeksi suuntasimme Hipun kanssa perinteisiin Kemin "Yöttömän Yön" palveluskoirakokeisiin metsästämään KVA;n arvosta puuttuvaa kolmatta ykköstulosta. Vuosi siittenhän Hipun PK-ura alkoi juurikin samaisesta tapahtumasta ja toiveena oli nyt lopettaa se tähän hienoon palveluskoiratapahtumaan jossa tänä vuonnakin oli koolla peräti 42 eri lajeissa kilpailevaa koirakkoa.

PK-haussa kisasi kaikkiaan kymmenen koirakkoa joista kahdeksan kolmosluokassa. Luvassa oli siis pitkä päivä hyvässä seurassa. Arpaonni oli suosinut meitä ja hakukoirakot saivat jäädä kentälle suorittamaan tottisosuutta muiden lajien lähtiessä jo maastoon. Olipa kerrankin aivan mahtava lähteä tottikseen intoa puhkuvalla koiralla (leiriväsymyksestä Hippu ei ole kuullutkaan ;).

Arpaonni ei nyt sentäs niin paljoa suosinut että olisimme päässeet ensin itse suoritusosuuteen vaan aloitimme paikallaololla... No intoa puhkuva rouvakoira oli sitten alussa ryöminyt noin metrin eteenpäin, mutta ilmeisesti laukauksissa onneksi terästäytynyt paikoilleen ja jäänyt tarkkailemaan mahdollisia pudotuksia.

Seuraaminen oli Hipun normisettiä vähän edessä, takana ja sivulla, mutta kaikenaikaa innolla mukana. Istuminen ohjaajan pienellä vartaloavulla ok. Maahanmenoa ennakoi hieman ja menikin sitten nopeasti maihin. Seisominen hyvä meinasi vain varastaa luoksetuloon. Hyppyssä pieni kosketus. A- esteellä heitto törkeästi sivuun mutten ehtinyt uusia, kun tunsin Hipun taas karkaavan ja annoin käskyn samalla. Sitten vaan tiukka tuijotus A-esteen vastakkaiseen reunaan joka onneksi toi Hipun esteen yli takaisinkin. Eteenmeno perinteisesti erinomainen. Näillä pienillä hölmöilyillä kasaan saatiin 85 tottispistettä jotka taskussa lähdimme pitkälle maastokeikalle.

Maastoarvonnassa vetäisin numeron yksi eli aikaa turhille panikoinneille ei ollut vaan pääsimme Hipun kanssa melkein suoraan maastoradalle. Tällä kertaa päätin etten häiritse Hippua mitenkään vaan annan sen hoitaa hommat ja pysyn itse taustajoukoissa. Ensimmäinen maali oli taas pressukomposti joka tuottaa Hipulle yleensä haukkukatkoja sen vaihtaessa välillä sivua aukkopaikan toivossa. Nyt olivat kesäleirin kompostisulkeiset (treenasin kahtena päivänä pelkästään komposti-ilmaisua ohjaajan kiertäessä piiloa) tehneet tehtävänsä ja selvittiin yhdellä katkolla ja vain yhden ilmaisupisteen menetyksellä. Muut ilmaisut sekä työkentely olivat hienoa ja saimme hakuradalta kokonaiset 169 pistettä! Hieno Hippu!

Esineruudusta meille riittäisi siis kaksi esinettä ykköstulokseen mikä helpotti ohjaajan jännitystä huomattavasti pitkällä neljän tunnin odotusajalla. Ruutuun mentiin taas ensimmäisinä eikä tuuliapuakaan juuri notkemassa ollut. Lisäksi häiriönä olivat EK-koirien samaan ruutuun aiemmin jättämät eri kohdissa olleiden esineiden hajupaikat. Lähetin Hipun oikeasta etukumasta josta se pinkaisi suoraan vasempaan takakulmaan ja toi sieltä esineen. Taas lähetys oikealta ja esine vasemmasta etukulmasta. Sitten ikionnellinen ohjaaja vain päästi koiransa töihin ja Hippu etsi kuin etsikin vielä kolmannenkin esineen varsin vaivattomasrti. Yhdestä muurahaisten valtaamasta esineestä' Hippu päästi ensin ylösotossa irti, mutta otti sen kuitenkin heti uudelleen. Tästä meni yksi piste eli kokonaissaalis siis 29 pistettä.

Eli haave toteutui ja Hipusta tuli KVA ja vieläpä bonuksena luokan paras koira tasapisteillä kokeen parhaan (kakkosluokan viesti) koiran kanssa. Aivan kertakaikkisen upea tunne kun pitkä pitkä aikainen haave toteutuu! Kiitos Hipulle upeasta työstä ja Annelle hienosta hienosta koirasta jonka olen saanut harrastuskaverikseni! Sekä ennenkaikkea suurkiitokset haku- ja tottisporukalle joka on työntänyt meitä vuosien varrella eteenpäin.

DSC_1776-normal.jpg

Hippu on totiseti keskiöisen jättihampurilaisensa sekä sitä seuranneen vierihoitonsa ansainnut. Kertakaikkisen hieno hieno harrastus- ja lenkkikaveri!