Pelastusjälkijanalla kiitää koira nopea

ohjaajansa hengästynyt käskyn huudahtaa.

"Hessu kiltti odota jälki ei saa kadota

eikä yhtään esinettä hukkaan mennä saa"

On Hessu aivan innoissaan sen nenä sanoo mene vaan

vauhti kiihtyy ohjaajaa jo alkaa pelottaa

Mutta sitten vauhti hiljenee melkein pysähtyy

missä lienee mekastuksen syy

Ouu-vouv-vouv-ouuuu


On eka esine taskussa taas kiitää koira nopea...

 

Yllä oleva laulunsanoitus Meksikon pikajunan sävelellä on muunneltu Hessuversioon Pipa Pärssisen ja Heidi Immosen aikoinaan tekemästä vastaavasta versiosta Agilityradalla. Nuo sanat tuli taas mieleen, kun käytiin Hosulin kanssa eilen suorittamassa Pelastuskoiraliiton peruspäiväjälkitesti. Testithän pitää uusia kahden vuoden välein ja tänä vuonna oli meillä päivitettävänä Hessun sivulaji jälki ja ensi vuonna sitten taas päälaji henkilöhaku.

Hälyryhmäänhän koiralla pitää olla hyväksytyt tulokset kahdesta eri lajista. Peruspimeäjälkitestin suoritimme jo keväällä hyväksytysti. Mitään arvostelua tai pisteitä näistä testeistä ei saa vaan tulos on aina hylätty tai hyväksytty kuten taippareissakin. Perusjälki on kilometrin pituinen johon on  päivällä suoritusaikaa 30 min. ja pimeällä 45 min. Lisäksi jäljelle pudotetuista neljästä käyttöesineestä täytyy löytää vähintään kolme plus tietysti jäljen päähän "eksynyt" jäljentekijä.

Enää ei Hessussa ollut jälkeäkään lauantaisen nome-kokeen tahmeudesta vaan metsässä mentiin eikä meinattu. Kaikki neljä esinettä löytyivät, jotka Hessu ilmaisi kuten tavallista kantamalla ne hirvittävän (jos sun lysti on ja tiedät sen...)  mölinän ja haukun säestyksellä ohjaajalle. Myös jäljentekijä sai Hessulta kunnon ääninäytteen suoraan korvaan ja tuli siis "hyväksi haukutuksi".  Aikaa kului kokonaista 18 min. kuten keväisellä pimeäjäljelläkin.

Hessun jälkimotivaatio on hurja ja vauhti sen mukainen. Perässätulijoilta se vain vaatisi maratoonarin/pikajuoksijan kuntoa ollakseen jotensakaan miellyttävä kokemus. Nytkin se oli ohjaajalta vain hengissä selviämistä aina esineeltä seuraavalle jossa koiran juottamisen ja palkkaamisen aikana ehti itsekin vetää vähän henkeä. Suunistajana matkassa ollut mieheni sanookin tätä kommennusta  köyhän miehen EKG:ksi. Jos pumpussa olisi vikaa se kuulemma selviäsi varmasti eikä voi ymmärtää miksi 15:sta yhdessäolovuoden jälkeen täytyy vieläkin juosta oman eukon perässä . Uhkasi ensi kerralla pitää kiinni pikkuhousuista, että saa myös osansa Hessun minulle antamasta vetoavusta .