Se on sitten metsästyskausi saatettu taas kerran päätökseen frown.



Viimeiset viisi päivää lomailtiin kerrassaan upeista latvalinnustuskeleistä nautiskellen. Suot kantoivat kulkijaa pikkupakkasessa ja linnut nousivat kesyinä puunlatvoihin kiväärillä tähtäiltäviksi.



Aamut aloitettin ensin suolle teerenkuvia virittelemällä...



... ja tovi passissa odottelemalla. Tekipä hyvää Hiisi-neidin kiihkeydelle kun loppukaudesta eivät teeret ihan joka aamu enää suolle kokoontuneetkaan.



Vaan passituksen jälkeen lähdettiinkin jatkamaan ylösajohommia, jotka tältä punatakkiarmeijalta sujuivatkin varsin vauhdikkaasti wink.



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ...



... raitista ilmaa, liikuntaa ...



... sekä pieniä painimatseja...



... niistä oli hieno syysloma tehty heart.



Äippäkoira alkaa näyttää aikas kirpulta poikansa vieressä.



Sillä Herkko on syksyn aikana massoittunut varsin komeaksi "pikkumieheksi". Metsästyskauden luurankokunnossa painoa 33 kg surprise. Lonkkakuvauksissa hoitaja  luuli Herkon jännittävän niin kovin ettei nukutusneula uponnut reisilihakseen, mutta ei se johtunut jännityksestä vaan varsin tiukoista lihaksista jotka piukeina ympäröivät ukkelia. Reilun puolentoista kuukauden suojumppa on tehnyt tehtävänsä yes.



Hiisi oli porukan ehdottomasti fanaattisin riistan jäjittäjä jonka ote ei herpaantunut hetkeksikään vaan pikkuhävittäjä etsi lintuja kahvitaukojen ajankin.



Herkko taas otti homman lunkimmin ja ryhtyi toimeen vasta kun selkeä haju oli nenässä tai laukaus ammuttu. Varsin rento kaveri cool.



Vaan kyllähän tässä kaudessa oli taas upeinta luonto ja liikkuminen koirien kanssa umpimetsässä poissa tutuilta poluilta ja kulku-urilta. Tätä pitäisi muistaa tehdä myös kauden ulkopuolella niin omakin kunto kohoaisi aivan eri tavalla. Ne tutut lenkkipolut vaan niin houkuttelevat helppoudellaan...



Kauden päätteeksi siirryttiin sitten suoraan joukkolepoon, kun Hiisi-neiti sai jonkin vierasesineen tassuunsa sad. Ensin luultiin että varpaan nuljuluu on murtunut, mutta varsin reilu märkäpatti paljasti ontumisen tikun tai muun terävän esineen aiheuttamaksi. Hieman haastellista pitää huippukuntoista pikkuhävittäjää levossa sillä se ei ota hommaa ollenkaan yhtä lunkisti kuin kuvan Herkkomies wink.

Ihmeen vähillä vahingoilla tässä on selvittykin huolimatta pössisakin hurjannäköisestä törmäilyliikunnasta. Kakarat kävivät nimittäin virallisissa terveystarkastuksissa tuloksilla Hiisi A/A 0/0, Herkko B/B 0/0 ja molempien selätkin olivat ok. Olen NIIIN onnellinen Herkon puolesta. Olin ihan varma että tällä liikunnan ja riehumisen määrällä tuo jättiläinen olisi aivan tuusannuuskana... Vaan onneksi olin väärässä yes.

Äippäkoirankin selästä otettiin samalla viralliset kuvat GR:n spondyloosikartoitusta varten sekä tietysti omaksi tiedoksi myös. Kaikesta pinkomisesta ja pomppimisesta huolimatta Hipun selkä nyt reilu nelivuotiaana oli puhdas yes. Eli alamme taas virittelemään hieman unholaan jäänyttä agility-harrastustamme.

Myös muu Hippulajengi on aktivoitunut terveystarkastusten suhteen ja viralliset tulokset on jo kuudella kakaralla. Välisaldona neljät A/A:t, yhdet B/B:t ja yhdet C/C:t lievän löysyyden vuoksi. Kyynärät kaikilla 0/0. Eli kaikki hyvin tähän saakka toivotaan että sama meno terveysrintamalla jatkuu edelleen...