Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, kun me on pidetty tuota emäntää vähän kiireisenä. Kaikenlaista on ehditty puuhata ja uusia emäntiä ja isäntiämmekin tavata.

Vuorokauden ripulitautikin sairastettiin osa, mutta onneksi äipällä riitti maitobaarissa vielä juomaa niin ei tarvinnut paastota ihan tyystin, vaan saimme nauttia koko ajan valkoista voimajuomaa. Me saadaan muuten nykyään syödä seisovasta pöydästä .

Kirjallisiin juttuihin on yritetty vähän perehtyä ja emäntä kuulemma laatii meille uusiin koteihin hoito-ohjeita. Käskettiin kirjoittaa siihen isolla, että meitä pitää rakastaa sellaisina kuin olemme ja hoitaa hyvin .

Mikrosirutkin meille on nahan alle laitettu ja virallisesti ristitty. Samalla saimme uudet hienot väripannat ettei mennä enää vahingossakaan sekaisin. On kuulemma tärkeää, että oikea pentu menee oikeaan kotiin. Punainen poika sai nimen Hippair Draken, keltainen Pikku-Paavo pesusieni Piper Cup, vaaleanvihreä poika Jumbo Jet, Sininen-Supermies Airbus, violetti poika Herkko Hermeli Herkkukurkku on nykyään virallisemmin Hercules työnimeltään toisinaan myös Perkules (jää kotiin miesväen silmäteräksi), Viher-Jukka Thunderjet, valkoinen tyttö Hornet, vaaleansininen tyttö Harrier, oranssi tyttö Hiisi-neiti Spitfire (jää kotiin äipän silmäteräksi) sekä Pinksu vaaleanpunainen tyttö Corsair kotoisammin kuulemma Pilvi-neiti joka muuttaa isonaTurkuun. Muuten on kuulemma vielä auki mihin me mennään isona. Me itse kyllä viis veisataan virallisista nimistä, mutta sellaisetkin meillä kuulemma pitää olla.

Noin niinkuin muuten on keskitytty kaikenlaiseen touhuiluun...

mm. sallistusleikkeihin...

vetoleikkeihin...

joissa kehitetään kuulemma taistelutahtoa...

Meidän porukassa se kyllä kehittyykin, kun aina on leikkikavereita tarjolla vaikka muutama meistä olisikin unten mailla.

Myös pentupaini on supersuosittua...

sekä kaikenlaisten irtotavaroiden kanniskelu...

kunnon noutajina osaamme jo pitää ja kantaa melkein mitä vain minkä kohtuudella saa suuhun sopimaan .

Äippäkin meitä mielluusti leikittää...

ja hyvä niin sillä niinkuin kaikki pikkulapset tarvitsemme rajoja ja rakkautta kasvaaksemme tasapainoisiksi koirakansalaisiksi isona. Tässä entinen valkoinen (pannoituksen jälkeen kultainen) tyttö äipän hellän päättäväisessä rauhoitusotteessa josta on turha yrittää irti pyristellä. Ote irtoaa sitten kun äippä on sitä mieltä, että liian raju riehuja on sopivasti rauhoittunut . Sopisi emännän mielestä nykyajan ihmislellipennuillekin loistavasti.

Se kun tuo rauhoittumisen taitokin on hyvä olla olemassa.