Hippulan tähänastisen elämän jännitävin päivä koitti, kun päästiin vihdoin testaamaan vuoden aikana harjoiteltuja taitoja tositoimissa. Ensi alkuun se istuskeli passissa yllättävän rauhallisesti ja katseli muiden sorsastajien sijoittumista passipaikoilleen. Ampumisen alkaessakin se vielä istua tönötti tyynen rauhallisesti ja odotti vissiin, että lähden taas hakemaan niitä dameja siitä damikasasta joka on piilotettu johonkin lähistölle. Hippu on jo hyväksynyt sen tosiasian ,että ammuttaessa emäntä pääasiassa hakee noudettavat vaikka onkin edelleen sitä mieltä, että se itse hoitaisi homman paljon nopeammin. Elikkäs oppi on mennyt perille eikä yritystäkään paukkunoutoihin tullut vaan Hippu kiltisti odotti lupaa päästä vuorollaan töihin.

Ensimmäisen tavin tultua alas en lähettänytkään Hippua noutoon koska pelkäsin sen pinkovan kaikkien passipaikkojen ympäristöt salamavauhdilla. Vaan hyvin matalalla profiililla lähdettiin yhdessä kulkemaan kanavan reunaa pudotuksen suuntaan. Hetken Hippu toimiani ihmetteli, mutta saatuaan hajun haavakoksi jääneestä tavista suoritti sitkeän etsinnän ja nappasi taviparan leukoihinsa. Ensimmäinen kosketus elävään lintuun oli kuitenkin niin vietit herättävä kokemus että leuat napsahtivat täyslukkoon eikä niitä meinattu saada kahdelleenkaan auki. Tavi ei tosin rutistuksessa vaurioitunut eikä edes kuollut säikähdyksestä vaan piti vielä nuijia hengiltä.

Tämän jälkeen Hipulle selvisi kerralla mistä oli kysymys ja levollisuus oli tipotiessään tosin tottelevaisuus jäi jäljelle eikä sentään alkanut ääntelemään, mutta pitkään neiti kokemansa jälkeen tärisi passissa jännityksestä kuin haavanlehti. Onneksi saatiin muutamia pitkäkestoisempia haavakkokeikkoja kanavaan jännityksen lievittämiseksi. Ne hoituivatkin jo ihan normaalilla otteella ja luovutuksetkin onnistuivat hyvin. Tosin tuoreen riistan peräänhyppiminen oli varsin voimakasta.

Mutta eiköhän pikkuneidistä syksyn aikana ihan kelpo lintukoira kehity. Näyttäisi ainakin tuo sitkeys ja riistavietti olevan sitä luokkaa, että noutoja ei kesken jätetä eikä uskota hukkiin eikä huteihin jatkossakaan. Rauha ja tottelevaisuus on kuitenkin tämän syksyn keskeisimmät teemat riistatyön ohella, että saadaan Hipusta miellyttävä metsäkaveri vielä vuosiksi eteenpäin. Senverran koville otti aloitus, iltalento ja seuraavan aamun aamulento/haavakoiden bongaus, että neiti jätti kotona ruuankin syömättä ensi kerran eläessään ja makasi puoli vuorokautta unenhorteessa ennenkuin toipui syömäkuntoon.